Alloway Grove

   rotu    suomalainen puoliverinen    painotuslaji    koulupainotus
   syntymäaika    17.01.2010 (16v)    koulutustaso    Grand Prix, 90cm
   säkäkorkeus, väri    162 cm, rautias    kasvattaja    Antoisa
   VH-tunnus    VH11-031-0463    omistaja    minttu (VRL-10261)
   sukupuoli    tamma    saavutukset    KRJ-I

4-vuotias 17.09.2010 - ikääntyy satunnaisesti

Palkittu marraskuussa 2013 palkinnolla KRJ-I pistein 21 (7+7+7) - 40 - 25 - 10 - 5,5 = 101,5 p.

Vera on erikoisten sukulinjojen yhdistelmä ja nirppanokkaisen määrätietoinen diiva, joka tekee jos viitsii ja suuttuu jos ei saa jotain tehdä oman mielensä mukaan. Huomionkipeä tapaus, joka käyttää häikäilemättä hyväkseen kaunista ulkomuotoaan ja kiiltävän surullisia silmiään, jotka saavat ihmisen kuin ihmisenkin nopeasti mukaan sen suunnitelmiin, mitä ne sitten koskivatkin. Kiero kuin korkkiruuvi, mutta diivamaisen teinipissiskuoren lohkeamista kurkistelee aina välillä myös aurinkoisen utelias nätti hevonen.

Hoitaessa Vera on äärimmäisen tarkka siitä, että hommasta ylipäätään tulee jotain eikä se joudu seisoskelemaan paikallaan täysin turhaan. Tamma ei yleensä protestoi hoitotoimenpiteitä, ja etenkin mutakelillä se seisoo hievahtamatta kuin patsas niin kauan, että viimeinenkin kurapisara on harjattu pois. Veran hienohelmainen naisego ei kerta kaikkiaan kestä sitä, että sen pitäisi näyttäytyä julkisilla paikoilla vähemmän kuin kiiltävänpuhtaana, ja sitä voisi vaikka vannoa, että tamma katsoo alaspäin muita hevosia, jotka eivät täysin samaa mielipidettä jaa. On siis ihan odotettavissa, että Vera jumaloi vettä ja tykkää kovasti olla pestävänä niin letkun kuin sienenkin kanssa. Vesiletkusta on myös hyvä juoda, ja tällä tempulla Vera usein huvittaakin pesijöitä, se kun on jotenkin keksinyt, että vesi suoraan hanasta on parempaa kuin omasta vesikupista. Taluttaessa Veraa on hyvä kuunnella sen verran, ettei turhia yritä riuhtoa sitä mukanaan - siitä kun ei ikinä mitään hyvää seuraa. Kun tammalle näyttää rennon auktoriteettisesti sen olevan arvoasteikolla alempana on se oikein kunnollinen hevonen, joka tulee kyllä perässä, mahdollisimman arvokkaan näköisenä ehkä, mutta tuleepa kuitenkin.

Ratsuna Vera on herkänherkkä ja nopeasti apuihin vastaava tapaus, joka omistaa kauniit ja kevyet askeleet, jotka esiin saadessa tuntuu lähinnä siltä, kun liitelisi ison pilven päällä. Lämmittelyissä usein raskas ja kovasuinen Vera vaatii hetken lämmetäkseen, mutta tämän jälkeen on sillä ratsastaminen taas oikein mukavaa. Perusratsastuksena Vera on helpohko, eikä se juurikaan testaile ratsastajaansa vaan tottelee mutkattomasti ja konstailematta. Kun liikkeet muuttuvat vaativammaksi muuttuu Verakin, ja nyt saakin oikeasti ratsastaa eikä vain matkustella mukana. Tamma osaa olla oikea possu ja livahtaa suoraan siitä, missä aita on matalin mikäli sitä ei palauta takaisin ruotuun ja pyydä yrittämään uudelleen. Vera osaa paljon ja esiintyy mielellään, mutta tätä varten on tiedettävä vähän mitä tekee, tamma kun ei anna mitään ilmaiseksi mikäli sen vain voi mitenkään välttää. Vera ei ala lukemaan epäselviä apuja tai arvailemaan asioita - Vera saattaa olla monia asioita, mutta ennustaja se ei ole. Tamman yritteliäisyys päättyy siinä vaiheessa kun avuista tulee epäselviä tai jopa ristiriitaisia, Veralla kun ei kärsivällisyyttä riitä alkaa veikkaamaan josko ratsastaja halusi puolipiruettia vai kenties passagea.

Voitte varmaan kuvitella Veran kisapaikalla? Arvelisin että veikkaukset menivät nappiin. Vera on esiintymishullu hevonen, joka huutaa kurkku suorana siitä hetkestä asti kun auto ajaa parkkipaikalle ja hevonen otetaan pois kopista, ja liikkuminenkin tapahtuu lähinnä jossakin passagea muistuttavassa askellajissa. Kilpailutilanteessa Vera on helposti vähän hätähousu, joka reagoi apuihin joko samalla sekunnin murto-osalla tai ei ollenkaan. Yleensa kilpailuista kuitenkin selvitään suht ongelmitta, kunhan tamman ratsastaa kuulolle itse jännittämättä. Kiva tamma sikäli, että ei stressaa uusia paikkoja.

Lue entisen omistajan kirjoittama luonne!

Alloway Grove, tallilla tutummin vain Vera, on yleiseltä luonteeltaan varsin monipuolinen ja vaihteleva. Yhdistelmä suomalaista, ruotsalaista ja saksalaista verta eri sukujuurien kautta on jo omiaan tuomaan lisäsäväyksen tamman luonteeseen. Asiaa ei myöskään auta, että kyseessä on erittäin neitimäinen tamma. Jokaisesta asiasta tulee nostaa suurempaakin suurempi haloo ja meteli, jotta jokainen on varmasti huomannut ja kiinnittänyt tähän huomiota. Draamakuningattaren alta löytää myös huomionkipeän puolen, joka on tuskin koskaan tyytyväinen; aina on jotakin pielessä ja tulee nyrpistää siroa turpaansa, kun jokin asia ei mene kohdilleen ja täysin suunnitelmien mukaan. Tammalla on myös kolmas puoli, joka tulee kuitenkin vain valitettavan harvoin esille. Tällöin Vera on erittäin rauhallinen, kärsivällinen ja suloisen utelias ja tamman katsoessa suoraan silmiin korvat hörössä tällä ilmeellä, on tammaa erittäin vaikea vastustaa. Tällä Vera saakin usein manipuloitua ihmistä jotta saisi tahtonsa läpi. Kiukkuinen draamakuningatar ja huomionkipeä neiti ovat kuitenkin huomattavasti yleisempiä mielentiloja Veralta - olkoon se sitten hyvä taikka huono asia.

Hoitaessa Vera on useimmiten rauhallisesti mielentilastaan riippumatta, ja vaatii aina täydellistä huolenpitoa ja puhtautta. Eihän nyt likaisena voi lähteä ulos tallista, mitä kaikki oikein ajattelisivat jos näkisivät Veran tulevan likaisena ulos tallista? Mutakylvyt tarhassa ovat tietenkin eri asia, täytyyhän jokaisen naisen huolehtia kauneudestaan. Harjauksen kanssa ei siis ole ongelmaa, niin kauan kun tamma on tyytyväinen harjauksen tulokseen. Kaviot nostaa nopeasti ja vaivatta, vaikka sen itse puhdistukseen menee kauan, jos Vera ei ole tyytyväinen työn tuloksiin - ennen kuin kavio on oikeasti puhdas tamman mielestä, ei tämä sitä laske maahan. Varustoidessa tamma saattaa näyttää hapanta naamaa ja irvistellä, mutta ei tarkoituksellisesti pyri osumaan ihmiseen. Satuloidessa heiluttelee päätään, mutta ei kuitenkaan pullistele tai lähde karkuun. Suitien kanssa yrittää aluksi nostaa päätään, mutta laskee sen kuitenkin nopeasti. Välillä tuntuukin, että tamma vastustaa varustointia vain näön vuoksi, ja oikeasti haluaa jo päästä töihin.

Vera tulee hyvin toimeen kaikkien kanssa, niin kauan kun nämä osoittavat tammalle tämän vaatimaa huomiota ja arvostusta. Vera kävelee nopeasti ihmisen yli, jos tämä ei pidä tarkasti kiinni johtajuudestaan. Tamma onkin kiltisti niin kauan, kun mennään tämän omilla ehdoilla, ja heti kun täytyy kuunnella jotakuta muuta, alkaa tämä hieman jarrutella. Taluttaessa Vera kulkeekin arvokkaasti astellen taluttajan takana, ekä vauhti ole mikään päätä huimaava. Mitä nopeampaa taluttaja vaatii, sen hitaaammin ja ylväämmin Vera alkaa kävelemään. Ei kuitenkaan kiinnitä ympäristöönsä niinkään huomiota, vaan keskittyy näyttämään upealt. Edes orit eivät saa tamman keskittymistä herpaantumaan, vaikka nämä kulkisivat aivan vierestä. Ainut, joka saa tammaan hieman vauhtia ja arvokkuus unohdetaan sekunnin sadasosassa, kun on kaatosadetta ja piha täynnä vesilammikoita; eihän hieno tamma voi kavioitansa likastaa, joku saattaisi nähdä! Temppuilut ja kiilaamiset eivät myöskään kuulu tamman tapoihin, ja pysyy kyllä hienosti taluttajan takana. Tarhassa Vera käyttäytyy hyvin muiden hevosten seurassa, ja tulee kaikkien kanssa toimeen. Ei anna pompotella itseään miten muut haluavat, mutta ei myöskään lähde hakemaan itselleen lauman johtopaikkaa.

Ratsuna Veran vaativuustaso ihmiseltä pysyy samana kuin maastakäsinkin, eli istunnan on oltava oikea, apujen oltava selkeitä ja kaikki ylimääräinen säheltäminen ja touhuaminen selässä vain hermostuttaa tammaa. Raippaa ei myöskään tämän tamman kanssa tarvita, vaan tamma vain alkaa hyppiä turhaan ja stressata jos tämä vahingossakin koskee itseään. Puhtia löytyy kyllä muutenkin, joten sitä ei tarvitse lähteä hakemaan raipan avulla. Kun aluksi on saatu selvitettyä kuka ratsastuksessa oikein määrää, on aika aloittaa työt ja pääsee näkemään Veran oikeat kyvyt ja taidot. Tammalla on oikein kauniit ja kepeät askeleet, ja tamma tuntuu liitelevän kentän poikki tuskin koskien maahan. Se on kuitenkin arvatenkin työn takana, ja lämmittelyissä saa kokea tamman raskaamman puoleiset ja etupainoiset askeleet, jotka eivät ole niin mukavia istua eivätkä niin kaunista katsottavaa. Kärsivällisesti asettamalla ja istumalla oikein saa tammasta tuloksia aikaan - ilmaiseksi tältä neidiltä on turha odottaa mitään.

Vera ei ole kuitenkaan loppujen lopuksi niin vaikea ratsastaa, mutta jos lähdetään vaatimaan vaikeampia koululiikkeitä, muuttuu Veran asenne jälleen. Tällöin ratsastajalta vaaditaan jälleen enemmän, ja tämän on todella tiedettävä, mitä on tekemässä. Vera ei sovellu opetukseen, vaan tamman selkään noustessa on oltava jo valmista tietoa ennestään. Kokemattomimmat ratsastajat saavat vain haaveilla Veran kanssa ratsastusta. Ratsastajalta vaaditaan myös kykyä pysyä hereillä, nimittäin Vera livahtaa nopeasti siitä mistä aita on matalin. Kun Vera on keskittynyt ratsastajaan ja tämän pyyntöihin, ratsastaja osaa vaatia Veralta oikealla tavalla ja sietää tamman pienet kiukunpuuskat ja muut pienet yllätykset joita tällä on tarjota, tulisi ratsastuksen sujua oikein mallikkaasti. Sateen tuomat vesilätäköt ja tuuli tuovat heti lisää jännitystä elämään, kun tamma rymistelee kentän toiseen päähän pienimmästäkin räsähdyksestä. Muutenkin huonon sään ilmaantuessa Veran saattaa nähdä useammin loikkimassa kahdella jalalla tai paikoillen jumahtaneena, kun tämä on vihdoin löytänyt yhdenkin kuivan kohdan; eteenpäin on sen jälkeen mahdoton liikkua.

Veran kanssa ollaan toki myös koettu ja kokeiltu muutakin, joten tamman kokemus ei rajoitu pelkästään kouluratsastuksen osalle. Esteet eivät kuitenkaan herätä Verassa niin suurta innostusta ja paloa kuin kouluratsastus tämän päästessä vauhtiin ja antaessaan kaikkens. Tamma kyllä hyppää esteen kuin esteen, jos se pysyy Veran mieleen tarpeeksi pienenä. Tamma hyppää irtona kyllä yli metriä, mutta heti kun tulee ratsastaja ja satula selkään, ei voikaan enää hypätä ja enää vain vajaan metrin korkuiset esteet mennään yli. Erikoisen näköiset esteet eivät kuitenkaan säikytä tammaa pois, lähinnä pysähtyy haistelemaan ja ihastelemaan tarkemmin. Tamman mieleen ei myöskään ole se, että joutuu hyppäämään jonkun käskystä, tarkoituksellisesti ja vauhdilla. Enemminkin ne tamman itse suunnitellut ja laskelmoidut hypyt saavat Veran innostumaan, kun taas ratsastaja ei niinkään arvosta näitä tamman omia pieniä hyppyjä ja loikkia.

Maastohevostakaan Verasta tuskin saadaan aikaan. Jokaisen pienenkin äänen jälkeen on otettava pari nopeaa laukka-askelta, jos vaikka siellä olisi joku peto tulossa syömään pienen tammamme. Jopa takana olevan hevosen pärskähdys saattaa saada Veran pelästymään. Huonolla säällä Veraa tuskin saa pois pihalta mutaisille ja märille metsäteille. Sama juttu myös uimisen kanssa - sinne Veraa ei saa edes väkisin raahaamalla. Kahlaamnen rantamatalikossa on jo tarpeeksi haastavaa Veralle, mutta sielläkin tamma nostelee jalkojaan kuin vedessä olisi murhanhimoisia piraijoita. Uiminen ei vain ole Veran arvolle sopivaa, ainakaan tamman omasta mielestä. Maastoesteet saavat Veran kauhistumaan, eikä tamma kovin mielellään hyppää esteitä. Kuka nyt haluaisi hyppiä jossain jumalan hylkäämässä metsässä kantojen yli, kun voisi myös mennä rauhallista ja hallittua kouluratsastusta kentällä? Kaikkein vähiten Vera sietää veteen hyppäämistä, ja sieltä onkin päästävä mahdollisimman nopeasti pois takaisin maalle - tai siis mutaiselle ja kostealle polulle, josta Vera jatkaa aivan yhtä nopeasti matkaansa kuin vedestä.

Kilpailuissa neiti Draamakuningatar saa jälleen lisää puhtia ja intoa. Liikkeet ovat korkeat ja kepeät, kun Vera katsoo kiinnostuneena ympärilleen. Toki arvokkuus säilytetään, eikä Vera siksi ole säntäilemässä tutkimaan jokaista kulman ympärystä. Kisapaikan lämmittelyt on myös hyvä hoitaa huolella. Vera ei lämpene niin nopeasti, ja mitä vetreämpi ratsu niin sitä paremmat suoritukset. Itse kilparadalla Veran huomio on saatava pois yleisöstä, jotta tämän keskittyminen olisi edes puoliksi ratsastajan pyynnöissä. Vera vaatii kilparadoilla samanlaiset avut kuin kotona, eikä yhtään saa antaa ajatuksen herpaantua. Muuten Vera jättää liikkeet puolitiehen ja viimeistelemättä sekä aloittaa sen aidan matalimmasta kohdasta ylittämisen. Parasta vain siis keskittyä myös itse, eikä edes hetkeä kuvitella, että Vera antaisi jotain ilmaiseksi.

© Ziki, kiitos!

Sukutaulu


  i. Codebreaker Leya
  suomalainen puoliverinen, ruunikko
  SPL-I, KRJ-III
  ii. Marcolio
  fwbn, rt
  iii. Maddock
 
  iie. Saribella
 
  ie. Fredrika
  fwb, trn
  iei. Billy Bob
 
  iee. Helga
 
  e. Robina SUN
  suomalainen puoliverinen, ruunikko
  SPL-I, KRJ-II, YLA2, KRL-III
  ei. Heroes&Thieves
  YLA2, KRJ-II
  eii. Hartwall GER
 
  eie. Elegance
 
  ee. Rycka CC
  swb, rn
  eei. Ärbar
 
  eee. Frostbitten CC
 

Näytä sukuselvitys
Isä Codebreaker Leya on tummanruunikko suomalainen puoliverinen ja Leya Dressagehorsesin kasvatti. Säkäkorkeutta Kostiksi kutsuttavalta orilta löytyy 163cm. Kosti on koulupainotteinen ja kilpailee helpon näköisesti grand prix luokissa. Sijoituksia onkin tullut reilu kuusikymmentä kappaletta, suurin osa orin kilpailukausien huipulta vuodelta 2009. Menestyksen takaa löytyvät paitsi suotuisat sukujuuret, taitavat ratsastajat, myös energinen luonne, luonnollinen esiintymisvietti ja ahkera laadukas valmennus. Kosti on kovin huomionhakuinen ja löytää aina keinot kerätä katseita. Aktiivisimman kilpakauden jälkeen ori oli lyhyen ajan aktiivisessa siitoskäytössä tuottaen maailmaan viisi varsaa, joista Alloway Grove oli ensimmäinen. Kaiken tämän jälkeen Kosti on osallistunut suomalaisten puoliveristen laatuarvosteluun ja palkittu ansaitusti SPL-I palkinnolla. Kosti oli tilaisuuden paras ja todettiin hienoksi rotunsa edustajaksi. Orilla on vielä paljon tulevaisuutta edessään, josta voisi olettaa löytyvän jopa lisää osallistumisia laatuarvosteluihin.

ii. Marcolio oli rautias 164 senttinen suomalainen puoliverinen. Lyhyesti oria voisi kuvata sanoilla charmikas, mutta temperamenttinen. Koulupainotteisena hänellä oli ollut kyllä kapasiteettia korkealle, sillä isän puolelta oli peritty todella lahjakkuutta kouluratsastukseen. Valitettavasti orilta puuttui kärsivällisyys saavuttaa huipputasonsa ja temperamenttinen luonne oli menestyksen tiellä. Vaativissa luokissa tuli kuitenkin kilpailtua 14 sijoitusta ja hurmattua esiintymishalukkuudella, joka sittemmin periytyi myös Kostiin. Kosti jäi Marcolion ainoaksi jälkeläiseksi, suurimpana syynä tammanomistajien epäluulo temperamenttista luonnetta kohtaan ja kykyjen aliarviointi. Hevosalan historiankirjoihin Marcolio jäi näin ollen varsin olemattomaksi maininnaksi ja pienen yhteisön tietoon.

iii. Maddock oli saksalaista sukua oleva puoliverinen. Kotimaassaan tämä koulutaituri kilpaili menestyksellä PSG tasolla, mutta orin kilpailu-uran keskeytti ikävä lastausonnettomuus ja etujalan jänteen vaurioituminen. Vamma ei kuitenkaan ollut niin paha, etteikö ori olisi voinut jatkaa mukavaa elämäänsä. Maddock siirtyi vain ratsuksi opetuspuolelle. Siellä nähtiin kuitenkin orimaisuus ja hieman vauhdikas luonne syynä ruunaukseen. Tätä ennen oli Maddock ehtinyt saada yhden ainoan jälkeläisensä. iie. Saribella oli erittäin kaunis ruotsalainen puoliverinen. Kotimaan kilpakentillä se kilpaili kouluratsastuksessa varsin hyvillä sijoituksilla, tullen suuremman yleisön tietoisuuteen sirona, kuvankauniina ja taidokkaana kouluratsuna. Myös kansainvälisissä kisoissa Saribella pääsi huomatuksi, ja Ruotsissa menestys huomattiin helposti hevosjalostajien keskuudessa. Tamma tuottikin Ruotsiin useampia erittäin taidokkaita kouluratsuja. 90-luvun lopulla Saribella laivattiin vielä Suomeen siitoshevosena. Jostain syystä aivan parhaimmiksi jälkeläisiksi jäivät Ruotsin maalla tuotetut, mutta Suomessakin tamma periytti lapsilleen kauniita ja ilmavia koululiikkeitä.

ie. Fredrika on 162cm korkea suomalainen puoliverinen. Tamma on väriltään tummanruunikko, kuten poikansa Kostikin. Leya Dressagehorsesin omistuksessa Fredrika on Suomessa kilpaillut kouluratsastuksen vaativalla tasolla. Tulokset eivät ole olleet päätä huimaavia, ja elinikäisen aktiivisen kilpahevosen uran sijaan Fredrika on siirtynyt opetuskäyttöön. Nyrpeästä luonteesta huolimatta tamma on ollut monien ratsastajien suosikki, joten jokin salainen hurmauskeino sillä ratsastuskentällä täytyy olla. Muita kuin ratsastajiakin on Fredrika hurmannut, eikä tarvitse kysyä miksi, jos vain ovat silmät päässään. Vaikka kilpailumenestys ei erityisen kehuttavaa ollut, niin rakenteeltaan tamma oli erittäin kaunis, sopusuhtainen, hyvin kehittynyt ja kaikkea muuta vaadittavaa. Tämän takia Fredrika onkin ollut kisatuloksiin nähden yllättävän tunnettu ja suosittu siitostamma. Jälkeläisistä kolme on lähtenyt ulkomaisille tunnetuille rakennetta kunnioittaville omistajille. Kaksi jälkeläistä asuu kotisuomessa.

iei. Billy Bob oli musta, komea, raskas- mutta hyvärakenteinen ori. Bob ei tullut missään elämänsä vaiheessa niittämään menestystä kilpailuissa, mutta oli tietyissä piireissä hyvin ihailtu ulkonäkönsä puolesta. Myös luonteeltaan ori oli ihanteellisen tasainen ja ihmisystävällinen. Vain kaksi jälkeläistä tästä orista maailmaan saatiin, joista molemmat perivät juuri Bobin parhaimpia ominaisuuksia. Tasaisesta periyttämisestä huolimatta Bob ei kelvannut suurille ja tunnetuille puoliverikasvattajille jalostuskäyttöön, koska oli ite pienen ja tuntemattoman kasvattajan hyvän työn tulos. Voi kun suuret nimet olisivat vain katsoneet muunkin kuin kasvattajan nimen perään, niin tästä orista olisi varmasti löytynyt potentiaalia jaettavaksi useammalle jälkeläiselle. iee. Helga on Kostin suvussa ehkä yllättäväkin löytö. Tämä varsin tuntemattomaksi jäänyt tamma oli näet suvultaan täysin valjakkopainotteinen. Sillä puolella Helgakin uraansa aloitteli, mutta omistajanvaihdosten myötä päätyi korkeammalla iällä uudelleenkoulutetuksi ratsun virkaan. Pikkuluokkia kilpailemalla ei kerätty mainetta tai kunniaa, mutta saatiin ehkä kourallisen verran sijoituksia helppo A luokista. Helga jätti jälkeensä vain yhden jälkeläisen.

Emä Robina SUN on ruunikko, 160cm korkea suomalainen puoliverinen. Tamman kutsumanimi on Bea. Koulupainotteisena Bea yltää aina grand prix tasolle asti, ja on kilpaillut lukuisia sijoituksia kyseisessä lajissa. Esteillä tamma hyppää vain 80cm, mutta on päässyt vaihtelun vuoksi käymään myös estekisoissa, jopa sijoittuen reilu parikymmentä kertaa. Bea on Stable of Sunsetin kasvatti, ja viisas kasvattaja myi tamman aikoinaan varsin hyvään kotiin Antoisaan. Beaa on käytetty jalostukseen harkitusti ja Alloway Grove oli hänelle toinen jälkeläinen. Nykyisin jälkeläisiä on ainakin kolme, ja suunnitelmissa on vielä lisää harkittuja vauvoja. Sen lisäksi tulevaisuuteen kuuluvat erilaiset laatuarvostelut, joihin Bea melkoisen varmasti on menevä tuomaristoa hurmaamaan. Luonteeltaan Bea on tammamainen ja vaihteleva kuin Suomen kesäsää konsanaan. Ratsastettaessa esiin tulee tietysti myös taitoa, jota tuloksia katsoen voi olettaakin olevan melko paljon. Bean vanhemmat ovat molemmat Suomeen tuotuja hevosia, ja Bea onkin näin varsin onnistunut yhdistelmä saksalaista ja ruotsalaista puoliverikasvatusta.

ei. Heroes&Thieves on upea koulupainotteinen tuontiori, rodultaan holstein. Hero on tämän komean herran kutsumanimi. Hän on ruunikko, 168 senttinen ja varsin persoonallinen ilmestys. Ratsuna ori on lahjakas, mutta ei suinkaan helppo tapaus, vaan luonteesta löytyy kiukkua ja kovapäisyyttä. Vaikka omistaja kuvaakin Heroa toisinaan sanalla ”hirveä”, on ori oikeasti rakastettu ja ihailtu silmäterä ja mussukka. Hero kilpaili ennen eläkkeelle siirtymistä ylitse 70 sijoituksen verran kouluratsastuksessa ja palkittiin uurastuksesta KRJ:n laatuarvostelussa kakkospalkinnolla pistein 87. Sittemmin ori on saanut myös yleislaatuarvostelusta YLA2-palkinnon. Kaikkea tätä Hero on ollut saavuttamassa asuessaan Tropicassa, aikanaan hyvinkin tunnetussa tallissa. Jälkeläisiä Hero on maailmaan myös tuottanut, kaikki toinen toistaan upeampia kouluratsuja, ja Bea näistä järjestysluvultaan yhdestoista. Heron sukua pidemmälle tutkimalla voi löytää paitsi varmaa saksalaista laatua, myös yllättäviä valintoja.

eii. Hartwall GER on ruunikko holstein ja edustaa modernia kilpahevostyyppiä. Orin kutsumanimi on Hart. Hart on kilpaillut menestyksekkäästi jopa GP-tasolla, mutta sitäkin upeampi se on ollut periyttämään hyviä ominaisuuksiaan. Siitosorina suosio on ollut hyvä harvinaisen tasaisen periyttämisen vuoksi. Hart on myös hyväluonteinen. eie. Elegance on nimensä mukainen, eleganssi holstein tamma. Hän on kilpaillut kouluratsastuksessa Int -tasolla kohtuullisen hyvillä sijoituksilla. Luonteestaan tammalta löytyy kuitenkin hieman tuittupäisyyttä, ja siksi jalostuksessa on pyritty käyttämään rauhallisempia oreja. Heroes&Thievesin kohdalla tämä rauhoittaminen ei ehkä toiminut, mutta kokonaiskuvallisesti tamma periytti jalostuskäytössä monia hienoja ominaisuuksia ja rakennetta jälkeläisilleen.

ee. Rycka CC on ruunikko ruotsalainen puoliverinen. Tammalta löytyy säkäkorkeutta 161cm ja ulkonäkö on kokonaisuudessaan kasvattajia miellyttävä. Kutsumanimeltään Rycka CC on pelkkä Rinja. Hänet on tuota Suomeen Ruotsista Kurppa und Kuntu - nimisen tuontikeskuksen toimesta, ja sen omistuksesta hän on siirtynyt tallille nimeltä Sunset, Kiia S:än omistukseen. Rinja on koulupainotteinen ja kilpaillut siinä lajissa huiman määrän sijoituksia. Hänen taitonsa yltävät Vaativan A:n tasolle, ja rataesteitä Rinjan kanssa voi hypätä 80cm, vaikka tässä lajissa tamma ei kilpailekaan. Rinja on luonteeltaan miellyttämishaluinen ja herkkä, ratsastettaessa reipas ja kuuntelevainen. Näitä hyviä ominaisuuksia on periytetty varmasti jälkeläisillekin, joita on kolme kappaletta. Kaikki näistä ovat tammoja ja nimetty yhteisellä teemalla emänsä tavoin R alkukirjaimena: Rambie, Robina ja Rinieh. Rinjalla on ollut tavoitteena käynnit laatuarvosteluissa, mutta omistajan ja tallinsa aktiivisuus on viime aikoina kovasti heikentynyt, joten saas nähdä siirtyykö Rinja jo viettämään vain leppoisia eläkepäiviä.

eei. Ärbar on hieno yhteistulos ruotsalaisesta ja saksalaisesta kasvatuksesta. Rodultaan tämä ori on ruotsinpuoliverinen kuten emänsäkin, ja isän suku tulee kokonaan saksasta sisältäen pitkän matkaa pelkkiä holsteineja. Ärbar on luonteeltaan erittäin kiitelty, sillä ori on paitsi lempeä, kiltti, ystävällinen aloittelijoillekin, myös ratsastettaessa kuuliainen ja työteliäs. Koulupainotteisena hän on kilpaillut vaativalla tasolla uskomattoman hyvällä voittoprosentilla suuren määrän sijoituksia. Aktiivisen kilpauran jälkeen Ärbar on nähty vielä erään junioriratsastajan kanssa estekilpailuissa, sielläkin hyvillä tuloksilla metrin luokissa. Ulkonäöltään Ärbar on ruunikko ja 165 senttinen komistus. Kadehdittavan upeaan luonteeseen ja hienoon kilpailumenestykseen nähden ori on tuottanut maailmaan monien mielestä varmasti surullisen vähän jälkeläisiä, koska näitä ominaisuuksia olisi ollut kiva periyttää useammallekin. eee. Frostbiten CC oli koulupainotteinen ruotsalainen puoliverinen ja Ruotsissa hyvin tunnetun kasvattajan oma kasvatti ja elinikäinen silmäterä. Bitenistä kaavailtiin ensin yleispainotteista, mutta jostain syystä koulu vei sekä tamman että sen ratsastajan sydämet. Kotikentillä Biten oli kyllä hyvä hyppääjäkin, mutta kansainvälisille kentille lähdettiin pelkästään kouluratsastuksen vuoksi. Ruotsissa tamma voitti suuren määrän vaativan tason koulukilpailuja ja ulkomailla käytiin myös kohtuullisella menestyksellä. Tämän lisäksi Biten oli mukava luonteeltaan ja hyvä rakenteeltaan, ruunikko ja 163 senttinen. Bitenin uran piti jatkua vielä pitkään jalostuskäytössä, mutta varsoja ehdittiinkin hankkia vain kaksi, ennen kuin Biteniä kohtasi huono ja onni ja vakava loukkaantuminen. Tämän vamman seurauksena tamma oli pakko lopettaa.

© Donna

Vera on satunnaisesti jalostuskäytössä.

t. Ka-Ching Mer - 02.07.2011 - i. C'Finland 86 - om. Donna
t. Karibien Mer - 25.06.2011 - i. Crinch '66 - om. Jenza
t. Chastity Coast - 30.08.2013 - i. Puritania Presley - om. minttu
t. Crystallic Coast - 12.10.2013 - i. Countach NON - om. Leahiii
o. 23 Skeletons Coast - 28.10.2013 - i. Dust Collector F - om. minttu
o. Beta Canes Venatici Coast - 11.11.2013 - i. Astronomy Domine KK - om. minttu

Kilpailukalenteri

★ 43 KRJ sijoitusta, joista cup-sijoituksia 00

Näytä kilpailukalenteri
13.08.2011 - Kutsu - KRJ - Grand Prix - 2/50
16.08.2011 - Kutsu - KRJ - Intermediate II - 5/50
17.08.2011 - Kutsu - KRJ - Grand Prix - 7/50
18.08.2011 - Kutsu - KRJ - Intermediate II - 6/50
18.08.2011 - Kutsu - KRJ - Grand Prix - 5/50
23.08.2011 - Kutsu - KRJ - Intermediate I - 2/30
26.08.2011 - Kutsu - KRJ - Intermediate I - 3/30
09.09.2011 - Kutsu - KRJ - Grand Prix - 6/39
09.09.2011 - Kutsu - KRJ - Grand Prix - 8/76
10.09.2011 - Kutsu - KRJ - Grand Prix - 1/39
11.09.2011 - Kutsu - KRJ - Grand Prix - 6/39
12.09.2011 - Kutsu - KRJ - Grand Prix - 2/39
12.09.2011 - Kutsu - KRJ - Grand Prix - 5/76
24.10.2011 - Kutsu - KRJ - Grand Prix - 2/30
29.10.2011 - Kutsu - KRJ - Grand Prix - 4/50
30.10.2011 - Kutsu - KRJ - Grand Prix - 4/50
01.11.2011 - Kutsu - KRJ - Grand Prix - 2/50
14.10.2013 - Kutsu - KRJ - Grand Prix - 02/30
15.10.2013 - Kutsu - KRJ - Grand Prix - 03/30
16.10.2013 - Kutsu - KRJ - Grand Prix - 05/30
08.10.2013 - Kutsu - KRJ - Grand Prix - 05/44
23.10.2013 - Kutsu - KRJ - Grand Prix - 02/30
01.11.2011 - Kutsu - KRJ - Grand Prix - 6/50
06.11.2011 - Kutsu - KRJ - Grand Prix - 6/50
22.11.2011 - Kutsu - KRJ - Grand Prix - 7/50
10.12.2011 - Kutsu - KRJ - Grand Prix - 4/100
15.12.2011 - Kutsu - KRJ - Grand Prix - 2/100
26.01.2012 - Kutsu - KRJ - Grand Prix - 4/40
22.02.2012 - Kutsu - KRJ - Grand Prix - 6/50
26.02.2012 - Kutsu - KRJ - Intermediate II - 3/50
24.05.2012 - Kutsu - KRJ - Interediaire II - 1/25
26.05.2012 - Kutsu - KRJ - Interediaire II - 3/25
09.11.2012 - Kutsu - KRJ - Grand Prix - 6/40
15.11.2012 - Kutsu - KRJ - Grand Prix - 5/80
15.11.2012 - Kutsu - KRJ - Grand Prix - 4/80
20.11.2012 - Kutsu - KRJ - Grand Prix - 2/50
24.11.2012 - Kutsu - KRJ - Grand Prix - 4/50
25.11.2013 - Kutsu - KRJ - Grand Prix - 6/50
26.01.2013 - Kutsu - KRJ - Grand Prix - 3/50
14.10.2013 - kutsu - KRJ - Grand Prix - 4/30
16.10.2013 - kutsu - KRJ - Grand Prix - 1/30


 

Päiväkirja

päikkymerkintä, entinen omistaja Ziki kirjoittaa
Tamma on ollut tallilla vasta hetken aikaa, mutta hyvin on yhteiselo lähtenyt käyntiin. Tamma on tutustunut jopa tallikavereihinsa, joka on aina yhtä positiivista. Donna tuleekin tapaamaan meitä muutaman päivän päästä valmennuksen merkeissä, josta sitten saisimme kasvattajalta hyvät eväät jatkoa varten. Kilpailemisen aloitamme vasta myöhemmin – eihän tammalla ole mikään kiire päästä kilparadoille! Tamma asui pitkään toisessa kodissa, kunnes se myytiin minulle. Donna vain huomasi, että minulta puuttuu kaunis puoliveritamma mukavalla suvulla, niin tyrkkäsi tamman sitten minulle. Vielä ei ole tullut valitettua, mutta eiköhän sekin päivä vielä tule! Tamma kun tuntuu olevan erittäin oman arvonsa tunteva draamailija, mutta ei sitä tiedä, vaikka tästä kuoriutuisi enkelikin. Ainakin kouluradoilla tamma hoitaa homman kotiin. En ole toista tammaa nähnyt samanlaisella kapasiteetillä, varsinkaan kun ei ole pitkään aikaan päässyt työskentelemään. Tästä tammasta tulee vielä jotain suurta, se on varmaa! Tulevaisuus vain näyttää mitä meille oikein on luvassa.

päikkymerkintä, entinen omistaja Ziki kirjoittaa
Otin tamman tänään hieman työskentelemään vaativampien koululiikkeiden puolesta. Tamma oli hoitaessa oma itsensä, ihmeellisen rauhallinen ja rentoutunut. Hoitaminen hoidettiinkin sulassa sovussa ja rauhassa, kunnes lähdimme kohti maneesia. Kun olimme selvinneet pitkästä ja haastavasta matkasta täynnä vesilätäköitä ja loskakasoja (Veran steppaillessa korkein askelin ja korskuen ja katsoen pelokkaasti vettä) saavuimme maneesiin, jossa alkukäyntien jälkeen aloitimme kunnon työskentelyn. Vera on saanut olla hieman kilpakäytössä viimeaikoina ja hankkia menestystä, mutta tuleehan taitoja muutenkin parannella ihan kotikentillä. Tänään olikin se päivä, kun tamman askeleet saataisiin hiottua aivan viimeiseen saakka ja loppuun saakka täydellisyyttä hipoviksi. Alkuun tamma oli erittäin etupainoinen ja painoi kovasti kädelle, mutta hitaasti alkoi vertyä ja kulkea tasapainossa.

Vaati tapansa mukaan ratsastajalta tarkkaa asetusta ja ohjetta, jotta ylipäätään edes kulmat tekisi oikein oikaisematta! Työskentelimme alkuun rauhallisesti, kunnes lopulta aloimme tehdä jotain haastavampaa. Lisätyt askeleet sujuivat täydellisesti, kuten myös laukanvaihdot. Vastalaukassa saimme yhden kerran hakea tasapainoa, kunnes se löytyi jälleen hyvin ja meno jatkui tasaisesti. Laukkapiruetti tuotti ongelmia, nimittäin Vera liikkui hieman liikaa piruetin aikana. Tämä ei tietenkään käynyt päinsä, joten lähdimme työstämään tätä. Lopulta selvisi, että minun vikanihan se oli ollut – painoni siirtyi hieman liikaa ulos, joten tamma ei siksi päässyt kääntymään kunnolla piruetilla. Ratsastus sujui harmonisesti ja mukavasti, kun siinä liitelimme kenttää pitkin. Tunsin oikein sydämeni pakahtuvan tamman onnistuessa kerta toisensa jälkeen, kunnes lopulta aloitimme loppujäähdyttelyt.

päikkymerkintä, entinen omistaja Ziki kirjoittaa
Osallistuimme tamman kanssa Villahaan tarinakilpailuihin, ja ylsimme lähes palkintosijoille! Kolmas sija tuli, joskin olisihan GP-tason ratsulta odotettu voittoa kun luokkakin oli Helppo B...
Koulupuoliveritammojen puolella meno oli rauhallista, kun siirryin kuuntelemaan näiden keskusteluita sinne. Selvä keskustelun johtaja oli Vera, ja mielenkiinnolla jäinkin kuuntelemaan tammojen jorinoita. ”Oletteko nähneet, kuinka nuo estehevoset laukkaavat päivät pitkät pää kolmantena jalkana pitkin kenttää ilman minkäänlaista kontrollia? Suoranaista häpeää puoliverisiä kohtaan!” Vera kailotti. ”On huomattu! Voiko se laukkaaminen olla niin hauskaa?” Ihmetteli naapurikarsinan Bella. ”Sitä samaa ihmettelisin minäkin. Missä on kaikki elastisuus ja lennokkuus, rauhallisuus ja täsmällisyys?” Vera ihmetteli iloisena, kun joku muukin oli nähnyt estehevosten lapsellisen käytöksen. ”Koko elämäni aikana en ole ymmärtänyt, mikä siinä voi olla niin hauskaa. Ja olenhan nyt nähnyt elämää jonkin verran!” Kuului muutaman karsinan päästä Diivan suusta. ”Viehättääkö se jotenkin oreja enemmän...?” Tiia kysyi varovaisesti ja epäröiden. ”Ainakin omistajamme tuntuu suosivan estehevosia enemmän, onhan tämä aina niin innoissaan hankkimassa lisää näitä estepainotteisia rämäpäitä!” Vera puhui kauhistellen. ”Estepainotteisilla tammoilla on enemmän orejakin valittavanaan! Kehtaavat vielä valittaa, ettei orivalikoima ole tarpeeksi suuri heille!” Diiva huuteli kaukaisemmista karsinoista. Tämän jälkeen päätin, että ehkä on parasta mennä vihdoin ottamaan hevoset ulos. Tästähän syntyisi vielä joku vuosisadan tappelu este- ja koulupainotteisten tammojeni välille, eikä se nyt ole oikein toivottavaa...

päikkymerkintä, entinen omistaja Ziki kirjoittaa
Osallistuimme Bailandorin tarinakilpailuihin, GP luokassa. Meitä oli vain kolme ja kaikki omasta tallista, mutta ilmeisesti Veran puolesta lähetetty tarina voitti! Tarinassahan piti selittää äidille tekstarien voimin hakea kuolaimet, kun väärät ovat tarttuneet mukaan.
Minä: Hei sun pitää tuoda mulle kankikuolaimet kisoihin, otin vahingossa väärät! Ne löytyy satulahuoneesta, talliin mentäessä kolmas ovi vasemmalla. Ja on sitten kiire!
Äiti: Kuolaimet... Eikö ne olleet jotain rautaisia möhkäleitä...? Mitä nämä... kankikuolaimet sitten ovat? Tulen niin nopeasti kuin pystyn...
Minä: Öö no niissä on ketju, kahden metallitangon välissä kolmas. Etsi Georges ja kysy siltä jos et löydä! KIIRE!

kouluvalmennus, valmentajana Donna
Ziki ja Vera olivat vasta vähän aikaa sitten päässeet tutustumaan toisiinsa, kun myin tämän kasvattini tänne uuteen kotiinsa Chevaliin. Alkulämmittelyn ratsukko sai vetää melko itsenäisesti. Seurailin vain heidän toimintaansa, ja totesin ilokseni Veran olevan hyvin rentoutunut Zikin alla, vaikka uutta ovat hänelle vielä kaikki: koti, kenttä ja ratsastaja. Tamma oli hyvin innokas ja iloinen kuunnellen kuitenkin koko ajan ratsastajaa, aivan kuin malttamattomana odottaisi hän saavansa näyttää uudelle tuttavuudelle kaiken taitonsa. Aivan grand prix tason harjoituksia tänään ei kuitenkaan vedetty, vaan vahvistettiin tätä tuoretta suhdetta helpommilla koululiikkeillä. Hieman lämmiteltyään pyysin ratsukolta pohkeenväistöä. Tämä sujui oikein nätisti, mitä nyt Zikille sai hieman huomauttaa käsien asennosta. Lisätty käynti meni hienosti. Lisätyssä ravissa toivoin Veralta suurempaa jalkojen ojentamista ja kaulan venymistä ehkä hivenen eteenpäin, ja näistä toiveista ensimmäinen toteutuikin myöhemmillä yrityksillä kun tammaa rohkaistiin. Valmennuksen edetessä Vera alkoi yhä enemmän hakeutua itse muotoon, mikä lisäsi liikkeiden keveyttä ja luonnollisuutta. Avo- ja sulkutaivutuksissa Vera osoitti selvää lahjakkuutta, kun taas takaosakäännös tuotti ongelmia. Siinä ei Vera ilmeisesti aivan tajunnut Zikin apuja, tai ainakin yhteisymmärryksessä oli jotain häikkää. Tätä jauhettiin sitten aika kauan, ja täydet pisteet sekä ratsulle että ratsastajalle hienosta kärsivällisyydestä. Jonkinlaista käännöstä saatiin aikaan, mutta kyllä tätä täytyy vielä myöhemmin treenailla. Lopuksi vedettiin ihan vaan temponvaihteluita ravissa ja kokeiltiin että pysähdykset ovat kaikille tuttua kauraa. Ratsukko teki vielä lyhyet vapaat loppuverkat ennen kuin Ziki laskeutui satulasta.

kouluvalmennus, valmentajana Donna
Jos kutsuin kanssaosallistujien Jenzan ja Indin valmentamista pilkunviilaukseksi, niin Zikin ja Veran kohdalla viila oli entistä pienempi ja tarkempaa työtä varten. Ratsukon menoa oli ilo katsella, eikä iloa suinkaan vähentänyt tieto siitä, että Vera on minun tallini kasvatti, ja minulla vastavuoroisesti tämän kauniin tamman tytär kotonani kasvamassa. Samalla kun minä siis hykertelin koulutaitojen periytymisestä kentän laidalla, vetivät ratsukot reipasta alkuverryttelyä. Zikin ja Veran yhteistyö oli saumatonta ja ansaitsi kehunsa. Tamma oli hyvin kuulolla ja herkkä avuille, eikä Ziki selässä toiminut yhtään sen huonommin. Kootuissa askellajeissa pari loisti, ja viilasin lähinnä kootun laukan nostamista parilla pikkiriikkisellä neuvolla. Näillä minimaalisilla huomautuksilla kun on joskus suurikin vaikutus, kun vaikka koulukilpailujen pisteytystä katsotaan. Näillä vinkeillä ratsukko esitteli tänään kootussa laukassa voimakkaamman takajalkojen alleviennin kuin aiemmin, ja lennokkuus lisääntyi juuri sen tärkeän hitusen, jolla saa pisteet kotiin. Tästä jatkettiin vauhdikkaasti laukanvaihtoihin. Ne sujuivat hienosti joka askeleella ja perättäisten vaihtojen määrä oli reilumpi kuin riittävä. Lukuisten muiden hyvin suoritettujen liikkeiden jälkeen pysähdyimme treenaamaan piaffea hieman tarkemmin. Perusasiat piaffessa olivat selvästi kunnossa – pehmeä, kevyt kuolaintuki, peräänanto, pysyminen paikallaan ja korkea etujalkojen liike. Parannettavaa oli tahdikkuudessa, jota ei juuri löytynyt takajalkojen niin sanotun liimautumisen vuoksi. Takajalat piti saada paremmin mukaan liikkeeseen ja löytää sekä tahdikkuus että kunnollinen liitovaihe. Tätä hiottiin sitten uudestaan ja uudestaan, ympäri ja ämpäri. Vera saa ehdottomasti pisteet kärsivällisyydestä, eikä Zikikään kovasti turhautunut yhden liikkeen toisteluun. Saimme jopa muutosta aikaan, josta ratsukko oli silminnähden iloinen. Kotiin jäi silti vielä treenattavaa, joten olkaas tarkkana, tulen joskus pistäytymään! Kokonaisuudessaan oli kuitenkin hyvin sujunut valmennus tältä ratsukolta. Yleisvaikutelmassa pisteet tulivat saumattomasta yhteistyöstä, kuuliaisuudesta, luottavaisuudesta, harmoniasta ja vaivattomuudesta. Avainsanoja entistä parempaan suoritukseen taas olisivat kenties tahdikkuus, säännöllisyys ja askeleen joustavuus. Näitä siis metsästetään.

kouluvalmennus, valmentajana Donna
Jos kutsuin kanssaosallistujien Jenzan ja Indin valmentamista pilkunviilaukseksi, niin Zikin ja Veran kohdalla viila oli entistä pienempi ja tarkempaa työtä varten. Ratsukon menoa oli ilo katsella, eikä iloa suinkaan vähentänyt tieto siitä, että Vera on minun tallini kasvatti, ja minulla vastavuoroisesti tämän kauniin tamman tytär kotonani kasvamassa. Samalla kun minä siis hykertelin koulutaitojen periytymisestä kentän laidalla, vetivät ratsukot reipasta alkuverryttelyä. Zikin ja Veran yhteistyö oli saumatonta ja ansaitsi kehunsa. Tamma oli hyvin kuulolla ja herkkä avuille, eikä Ziki selässä toiminut yhtään sen huonommin. Kootuissa askellajeissa pari loisti, ja viilasin lähinnä kootun laukan nostamista parilla pikkiriikkisellä neuvolla. Näillä minimaalisilla huomautuksilla kun on joskus suurikin vaikutus, kun vaikka koulukilpailujen pisteytystä katsotaan. Näillä vinkeillä ratsukko esitteli tänään kootussa laukassa voimakkaamman takajalkojen alleviennin kuin aiemmin, ja lennokkuus lisääntyi juuri sen tärkeän hitusen, jolla saa pisteet kotiin. Tästä jatkettiin vauhdikkaasti laukanvaihtoihin. Ne sujuivat hienosti joka askeleella ja perättäisten vaihtojen määrä oli reilumpi kuin riittävä. Lukuisten muiden hyvin suoritettujen liikkeiden jälkeen pysähdyimme treenaamaan piaffea hieman tarkemmin. Perusasiat piaffessa olivat selvästi kunnossa – pehmeä, kevyt kuolaintuki, peräänanto, pysyminen paikallaan ja korkea etujalkojen liike. Parannettavaa oli tahdikkuudessa, jota ei juuri löytynyt takajalkojen niin sanotun liimautumisen vuoksi. Takajalat piti saada paremmin mukaan liikkeeseen ja löytää sekä tahdikkuus että kunnollinen liitovaihe. Tätä hiottiin sitten uudestaan ja uudestaan, ympäri ja ämpäri. Vera saa ehdottomasti pisteet kärsivällisyydestä, eikä Zikikään kovasti turhautunut yhden liikkeen toisteluun. Saimme jopa muutosta aikaan, josta ratsukko oli silminnähden iloinen. Kotiin jäi silti vielä treenattavaa, joten olkaas tarkkana, tulen joskus pistäytymään! Kokonaisuudessaan oli kuitenkin hyvin sujunut valmennus tältä ratsukolta. Yleisvaikutelmassa pisteet tulivat saumattomasta yhteistyöstä, kuuliaisuudesta, luottavaisuudesta, harmoniasta ja vaivattomuudesta. Avainsanoja entistä parempaan suoritukseen taas olisivat kenties tahdikkuus, säännöllisyys ja askeleen joustavuus. Näitä siis metsästetään.

kouluvalmennus, valmentajana Sonju
Heti alkuverryttelyissä ratsastaja sai tosissaan työskennellä, jotta sai tamman kulkemaan kunnolla. Veran askel oli raskas ja sitä oli hankala ratsastaa eteenpäin, mutta kunnon verryttelyn jälkeen se varmasti saisi hieman puhtia allensa. Pyysin ratsukkoa tekemään paljon voltteja sekä temmonvaihteluja, jotta Vera saataisiin paremmin työn makuun. Lämmittelyjen aikana pientä muutosta näkyikin, sillä tamma reagoi nyt paljon paremmin apuihin eikä askelkaan ollut enää niin raskas. Aloitimme varsinaisen valmennuksen tekemällä avo- ja sulkutaivutuksia ravissa, joka onnistuikin ratsukolta oikein hienosti - tamma oli oikein hienosti asetettuna. Vera oli ehkä hieman varautuneen oloinen, mutta rentoutui, kun ratsastaja käytti selkeitä apuja. Laukkatyöskentelyssä keskityimme lähinnä askelpituuteen ja teimmekin muutamia kokoamisharjoituksia. Lopuksi otimme hieman siirtymisiä piaffesta passageen ja toisinpäin. Aluksi Veraa täytyi hieman hakea tuntumalle, mutta loppupeleissä tehtävä onnistui hienosti. Loppua kohden tamman askel oli todella kevyt ja näyttävä, joka selvästi paransi myös ratsastajan istuntaa satulassa. Lopuksi saitte hoitaa loppuverryttelyt itse, teitä oli ilo almentaa!

kouluvalmennus, valmentajana Donna
Ziki osallistui VSPY'n valmennukseen vaihteeksi taas Alloway Grove ratsunaan. Itsenäisyyspäivää olikin mukava viettää tämän ratsukon kanssa, paitsi lämpimän ystävyys- ja kasvattajasuhteen, myös sen vuoksi, että he olivat kehittyneet sitten viime kerran. Vera oli tapansa mukana hyvin kuulolla ja herkkä avuille, joita Ziki toimittikin tarkalla ammattitaidolla. Kilpailuissa ratsukko kerää varmasti pisteet yhteistyöstään, apujen huomaamattomuudesta ja harmonisuudesta yleisvaikutelmassa. Alkupuoli valmennuksesta vedettiin lisättyjen askellajien maailmasta avotaivutusten kautta laukanvaihtoihin askeleessa, ja sain jälleen kehua tätä paria erittäin paljon. Tietysti erittäin pikkuruista huomautettavaa tuli aina johonkin väliin, koska täydellisyyttä ei ikinä voi saavuttaa. Jos voisi, niin väitän että tässä olisi kyllä potentiaalinen ratsukko sitä yrittämään. Aikaisemmilla valmennuksissa säröä täydellisyyden peiliin on tuonut liikkeistä muun muassa piaffe, ja minun hyvällä muistillani halusinkin nyt tarkistaa onko kotona yhtään treenattu tällä välillä. Voihan tähän ratsukkoon luottaa, eli kyllä treeniä oli tapahtunut. Peräänanto, kuolaintuki ja takaosan laskeutuminen oli kaikki hienosti hallussa. Jos ratsukon piaffesta ottaisi valokuvan ja näyttäisi kouluratsastustuomarille, olisivat pisteet erittäin korkeat. Valokuvasta jää kuitenkin aina näkemättä tahti, elastisuus ja tietysti liikkuuko hevonen enemmän tai vähemmän eteenpäin. Vera ja Ziki eivät sentään eteenpäin liikkuneet vaan pysyivät paikoillaan, mutta tahtia piti edelleen hieman hakea ja elastinen ei ehkä ollut aivan se adjektiivi jolla olisin liikettä kuvannut. Huono se ei silti ollut, ei tosiaankaan. Tuli vain todettua että tälläkin ratsukolla on omat särönsä peilin kulmassa ja hiukkanen inhimillistä epätäydellisyyttä.



Ulkoasu © Sakkura 2013
Otsikon kuvat © Nana B Agyei (CC BY 2.0), Benny de Ruiter Stables
Taustakuva © DinPattern
virtuaalihevonen